Työhommat loppu ja vapaus koitti. Kesälomasuunnitelmat olivat hautuneet mielessä jo pitkään ja suunta oli selvä - tunturiin! Vapun tienoo voi Helsingin asukille tuntua jo kesän alulta, mutta täällä aletaan silloin lyömään vasta pohjavoiteita suksiin. Jos hiihtokilometrit on jääny vähäisiksi helmikuun paukkupakkasilla voi asian vielä helposti korjata toukokuisessa auringonpaisteessa. Suomi todella on pitkä maa Kilpisjärveltä pääkaupunkiseudulle - pilkiltä piitsille.
Kartat oli levitettty ja reitti piirretty ympäri Pohjois-Ruotsin tuntureiden Norjan huippujen ja kotoisan Kilpisjärven kautta. Ahkioihin pakattiin reilun viikon rojut ja roppakaupalla reissumieltä. Pohjoisen tuulet toivat huhuja tuntureilta, että siellä odottaisi upeat teräshanget ja aurinkokelit huutaen hiihtäjiä tykönsä. Monot jalkaan ja menoksi!
 |
| Leirifiilis melko jees! Essi otti paikkansa haltuun. |
 |
| Naapurin siipiveikko |
Kilpisjärveltä käänsimme suksien kärjet kohti horisontissa ylväästi taivaaseen kurottelevaa Parasta, Norjan mailla sijaitsevaa jyrkkäpiirteistä vuorta. Parin päivän aurinkokelissä hangilla hiihtelyn jälkeen pystytimme laavun majaksemme lähelle Parasta mielessä ajatus hipsaista vuoren huipulle seuraavana päivänä kurkkaamaan maisemia sään sen salliessa.
 |
| Paras ei ole huono paikka |
 |
| Kohti jylhää Isdalenia - Mitäköhän Mikko laulais? |
 |
| Leiri (lujaa) juoksevalla vedellä |
Ja sääthän salli... Ne itse asiassa pikemminkin helli kulkijoita. Mäen päältä oli upeaa katsella Ruotsin loputonta talvista tunturimaisemaa ja Norjan mereltäpäin laaksoihin lähestyvää kesää. Paraksen huiputuksen jälkeen nautittiin valmiiseen leiriin saapumisesta ja levosta, kiirunoiden narinasta ja hyvistä unista.
Säätiedotuksista ei ollut tässä vaiheessa enää mitään muistikuvaa, eikä niihin kyllä olisi käynyt enää luottaminenkaan - useamman päivän takaa kun olivat. Keli jatkoi samalla linjalla kuin edellisinäkin päivinä, hanki kantoi, oli lähes tyyni ja rohki lämmin. Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä. Nyt suuntana oli Isdalen, jylhä laakso Pältsan massiivin takana. Lounasaikaan alkoi horisontista puskea hieman erilaista ja hämmentävää keliä, josta Mikko Alatalo olisi varmasti värssyn veisannut: satoi isoja hahtuvaisia lumihiutaleita keskellä auringonpaistetta.
 |
| Alamäkeä Isdalenissa |
 |
| Kesä-Esa ja Essi-sesse |
 |
| Onko tämä Giza talvella? |
 |
| Ei ollu pussikeittoja mukana... |
 |
| Leiripuuhaa Pältsalla |
Viidentenä päivänä näimme retken ensimmäiset hiihtäjät Isdalenin maisemissa - kaukana horisontissa pieninä pisteinä tosin. Hämmentävää tällainen ihmistyhjiö tällaisissa maisemissa, puitteissa ja kelissä. Samaan aikaan, vappuviikolla saa hiihtää miltei jonossa, jos on suunta Kilpisjärveltä kohti Haltia. Täältä - aivan kuin Suomenkin puolelta - löytyy tarvittaessa kämppiä ja erämaatupia 10-20 kilometrin välein, moottorikelkkauria niitä haluaville ja pykälää jylhemmät maisemat koto-Suomen tuntureihin verrattuna. Silti täällä ei ole ketään, lähes ketään. Vaan kylläpä rauhasta, hiljaisesta ja kulkijattamosta erämaasta oli hyvä nauttia. En valita!
Pältsan juurelta polkaisimme vielä yli tunturiylängön takaisin kotimaahan ja puiden pariin.
 |
| Helppo hymyillä! |
 |
| Täälltä lähettiin ja tänne palattiin |
Kiitos ja kumarrus!