26.11.2014

Kaamoksen kulmilla

Päivän paisteessa

Päivät lyhenee, pakkanen kiristyy ja luonto senku vain kaunistuu. Marraskuinen valo, se on jotain häkellyttävää. Aamun sarastaessa taivas täyttyy upeasta väripaletista, polttavan hiilloksen punaisesta tumman ja jäätävän siniseen.

Hetki aamukahvin jälkeen

Aurinko hiipii hiljalleen esiin kuusten takaa ja nousee lakipisteeseen notkumaan pisimmälle kurottuvien latvojen tasalle. Koko valoisan aika on yhtä juhlaa; auringon nousua seuraa yhtä valloittava värinäytös punaisen pallukan painuessa takaisin horisontissa siintävien tunturien taakse.

Iltapuolella
Pakkasen tuoksu

Tuntitolkulla jatkuvan auringonlaskun ja värien sammumisen jälkeen on tovi aikaa ottaa ihan rauhassa kamiinassa tulia pidellen ja ehkä vähän silmää ummistaen. Pikku tirsat lämpimässä laavussa lampaantaljan päällä tekee hyvää. Kohta alkaa seuraava näytös, vuorossa kuu ja tähdet, hyvällä mäihällä reposetkin. Niitä kait tänne tullaan varsin kaukaaki ihastelemaan. Sama son mennä itekki. 

Pihavalot yöaikaan

Kirkkaalla kuivalla pakkassäällä nenänpää pysyy punasena eikä kinthaat kastu, niinkö sanotaan. Tuuli ei puhalla eikä liiemmin lumitöitäkään tarvitse tehdä. Vaan ei siellä koirareen jalasten alla muutama kymmenen senttiä lunta pahitteeksikaan olisi...

Tulee pilvet, tulee lumi. Kohta pääsee reet ulkoilemaan!

10.11.2014

Kohti talvea


Lapin syksy voi olla kurja, kolea ja kostea, vaikkei siinä kesässäkään aina niin kehumista ole. Toisaalta se voi olla kuulas, kirkas ja komea. Ja sillon jos jolloin on ihmisen helppoa nauttia ulkoilmasta talven tuloa haistellen. Ensimmäiset pakkaset ja taivaalta alas leijailevat hahtuvat saa suupielet kääntymään isosti kohti taivasta. Kanootit nostellaan talviteloille ja ajatukset alkaa kääntyä talven pimeisiin mettäsuksiretkiin neitseellisille metrisille umpihangille. Mutta nyt otamma ilon irti tästä valon juhlasta!

 Valkeus valloittaa

Smiles @ Taivasten valtakunta (Himmelriiki, Pallas)

Tuli marraskuu. Tuli talvi. Tuli muutto. Näin mie ajattelin, että marraskuusta se alkaa; talvi ja telttailu. Kumpikin piti melkolailla kutinsa. Sateisena ja rohki tuulisena maanantaina 3.11. pystytin yksiön metsän suojaan ja rauhaan. Lämpömittari näytti nollaa ja taivaalta tullut kampe oli hyvin pitkälti vettä toivotun lumen sijasta. Aikamoinen talvi!

Vaan kellon paristi pyörähdettyä itsensä ympäri muuttui keli, vuodenaika ja mieli pykälää, ehkä jopa kahta paremmaksi. Pakkasta oli parisen kymmentä, täysikuu mollotti taivaalla ja kamiinassa tohisi tulet. Nyt on helppo hymyillä!

Onnellinen yksiön asukki. Kuva: Antti Pietikäinen

"Mie ostin itelle asunnon. Jep, ostin! Ihan omaksi! Yksiön Norjasta, tarkemmin Tromssasta. Ja vielä ilman lainaa, mieti."
Ja mie sanon, on rohki fiini kämppä! Ensimmäinen yö laavussa ja sen mukana tullut fiilis oli toki hieman kummallinen. Ihan kuin olisi lähtenyt retkelle, telttailemaan talvisaikaan. Aamulla pakattaisiin kamppeet ahkioon ja jatkettaisiin matkaa kohti seuraavaa leiriä... Mutta tällä retkellä rytmi olisi toinen. Katsotaan, jos lähdettäisiin jutaamaan ehkä kuukauden, ehkä parin-kolmen päästä.

Tule kylhän, niin keitämä sumpit! Kuva: Antti Pietikäinen