Kaamoksen kulmilla

Päivän paisteessa

Päivät lyhenee, pakkanen kiristyy ja luonto senku vain kaunistuu. Marraskuinen valo, se on jotain häkellyttävää. Aamun sarastaessa taivas täyttyy upeasta väripaletista, polttavan hiilloksen punaisesta tumman ja jäätävän siniseen.

Hetki aamukahvin jälkeen

Aurinko hiipii hiljalleen esiin kuusten takaa ja nousee lakipisteeseen notkumaan pisimmälle kurottuvien latvojen tasalle. Koko valoisan aika on yhtä juhlaa; auringon nousua seuraa yhtä valloittava värinäytös punaisen pallukan painuessa takaisin horisontissa siintävien tunturien taakse.

Iltapuolella

Pakkasen tuoksu

Tuntitolkulla jatkuvan auringonlaskun ja värien sammumisen jälkeen on tovi aikaa ottaa ihan rauhassa kamiinassa tulia pidellen ja ehkä vähän silmää ummistaen. Pikku tirsat lämpimässä laavussa lampaantaljan päällä tekee hyvää. Kohta alkaa seuraava näytös, vuorossa kuu ja tähdet, hyvällä mäihällä reposetkin. Niitä kait tänne tullaan varsin kaukaaki ihastelemaan. Sama son mennä itekki. 

Pihavalot yöaikaan

Kirkkaalla kuivalla pakkassäällä nenänpää pysyy punasena eikä kinthaat kastu, niinkö sanotaan. Tuuli ei puhalla eikä liiemmin lumitöitäkään tarvitse tehdä. Vaan ei siellä koirareen jalasten alla muutama kymmenen senttiä lunta pahitteeksikaan olisi...

Tulee pilvet, tulee lumi. Kohta pääsee reet ulkoilemaan!