25.12.2014

Elämää mustavalkoelokuvassa



Karavaani kulkee, koirat haukkuu, yö ja päivä seuraa toisiaan. Sitä son se arki nyt. Takana tulevien valjakoiden ohjastajina on notkunut keski-eurooppalaisten lisäksi Australian ja Uuden-Seelannin asukkeja. Työrupeamien välissä oli aika nostaa koukkupolvilaskettelijan mäenlaskuvälineet varastosta pölyttymästä ja käydä haukkaamassa raitista tunturi-ilmaa. Ja ehkä vahingossa vähän luntakin...


Huipulle oli jonoa



Sydäntalvella keli voi olla kirkasta, kylmää, kuulasta ja upean värikästä. Se toinen vaihtoehto taitaa olla pilvikeli, jolloin tuntuu kuin eläisi elämää ennen värien keksimistä. Maisema on kuin mustavalkoelokuvasta, tarpeeksi korkealla tunturissa voi sen mustankin siitä unohtaa.



Pujottelukeppejä löytyi aivan nokko

Koirain vedettävänä olemisen vastapainoksi ylä- ja alamäkihiihdon yhdistäminen on aivan oiva harrastus pitää omaakin kuntoa ja virettä yllä. Itse ylös lihasvoimin kivutut korkeuserometrit tarjoaa aivan eri luokan laskuelämykset. Niiden puuterissa pöllyävien käännösten eteen on tehty muutakin kuin istuttu tuolihississä 8 ja puoli minuuttia ja lämmitelty palelevia sormia. Toki laskettelu itsessäänkin aivan somaa puuhaa on, mutta itselle ne käännökset on vain pieni osa kaunista kokonaisuuttta, joka alkaa reissun suunnittelusta ja pakkailusta. Hiihtely, luonnossa vietetty aika ja kaikkine kokemuksineen, kavereiden hyvä seura, puhumattakaan maukkaista eväistä, ovat kulmakiviä tälle harrastamiselle. Päivän voi vielä kruunata kannonnokkaan raapaistut tulet ja siinä keitellyt jälkiruokasumpit




Ohessa multimediapläjäys Lommol- ja Kesänkituntureilta.




2.12.2014

Vapaiden viettoa

Lappilaisia talvilintuja

Arjen valoisat hetket välähtää vauhdilla työn touhussa koirien parissa. Pilvisäällä tuntuu, että pitäisikö keittää aamupuurot uusiksi, josko se päivä siitä vaikka valkenisi. Vaan eipä taida moinen auttaa. Hämärässä siis mennään. Jos kalenterista kurkkaa, niin kuukauden mittanen kaamos alkaa näillä kulmilla ensi viikolla.

Eväkästä evästä

Vapaapäivien valonpilkahduksia Jerisjärveltä. Naaman keskellä oleva oma lämpömittari alkoi nipristellä siihen malliin, että elohopea oli rohki talvisissa lukemissa. Valkoasuiset vuosittain samassa sulassa talvehtivat joutsenet eivät olleet moksiskaan pikku pakkasesta. Verkkoavannosta, luonnon kylmiöstä jään päälle nostetut siiat tosin muuttuivat muutamassa hetkessä pakastekalapuikoiksi. Tuore kala = hyvä eväs. 

Kynsitulet takapihalla

Rajan takaa Tromssasta ja naapurista Ylimuoniosta tuli yökylään kiinteistövälittäjinä sivutoimenaan työskentelevät kolme ystävää. Tosin ainoa myyty ja toimitettu kiinteistö toistaiseksi lie norjalainen laavu, jossa itse asustan.

Yökyläläisiä. kuva: Hans-Henrik Grøn

Yli kymmenhenkistä suurperhettä tähän yksiöön tuskin majoittaa, mutta neljän yöpyjän pötköttelyyn laavu on kyllä mukavan kokoinen, vaikkakin yksi nukkui keittiön puolella ja yhdellä oli jalat eteisessä...

Se oli viimeinen ilta tällä paikalla, toistaiseksi. Seuraavana aamuna pakkasin omatkin rojuni Golffin takakonttiin ja lähdin jutaamaan kohti seuraavaa leiripaikkaa. Tämä on tällaista modernin nomadin elämää.

Himmeiden tulien loimussa. Kuva Hans-Henrik Grøn