 |
| Raukea ja pysähtynyt aamuhetki |
Viikko sitten rekien jalaksille marssi viimeinen asiakasporukka, vanhoja tuttuja ja kokeneita konkareita kaikki. Rekiin ladattiin kampetta, ruokaa ja varusteita retkeä varten verkkaiseen tahtiin ilman stressin hiventäkään. Oman valjakon lisäksi matkaan lähti neljä muuta karvakuonopoppoota ja ohjastajaa kohti Käsivartta ja Kilpisjärveä täynnä intoa ja seikkailumieltä. Let the journey begin!
 |
| Huhtikuinen helmikuufiilis |
Kilometrejä kipitettäväksi Rauhalasta Kilpparille kertyy reilu 300 seitsemän päivän aikana. Matka taittuu tunturien laitoja ja jänkkiä halkoen kämpältä toiselle enimmäkseen kelkkareittejä seuraten. Pohjoisen lähestyessä huomaa luonnon hiljalleen muuttuvan aste astetta arktisemmaksi. Lähtiessä maiseman täytti tuuheat havumetsät taivasta hipovine kuusineen. Hettaan saavuttessa alkaa metsät olla pitkälti yhä lyhenevien mäntyjen ja koivujen sävyttämät ja Käsivartta edetessä pian alkaakin peli "Kuka bongaa viimeisen männyn".
Edellispäivien suojakelit, yöpakkaset ja hangen päälle vasta satanut kevyt ja tuore lumi ei voinut merkitä mitään muuta kuin upeita ulkoilupäiviä kera koirien, ja sitähän se oli!
 |
| Merry-go-round |
Ei makiaa mahan täydeltä. Paisteen päälle saatiin tunturissa nauttia vaakasuoraan tulevasta lumen ja rännän sekaisesta naamaa piiskaavasta suihkusta. Parikymmentä senttiä märkää lunta, märät kamppeet ja pari yötä telttaillen harmaudessa tunturikoivujen suojissa kuulostaa houkuttelevalta, eikö? No todellakin! Joskus täytyy hieman kärvistelläkin, jos mielii kokea ulkoilmaelämän kaikki sävyt ja ulottuvuudet. Kukaan meistä ei varmasti tahdo lähtökohtaisesti kärsiä kurjista keleistä ja fiiliksistä, mutta yleensä juuri ne hetket piirtyy reissun jälkeen mieliin voittoina, selviytymisinä ja itsensä ylityksinä. Kokemuksina joiden eteen on tehty töitä.
 |
| Max & Cindy |
 |
| Suttusäässä |
 |
| Leirin suojissa |
Viimeisenä aamuna pilviverhon lisäksi maisemaa oli elävöittämässä matalalla roikkuva sumu. Toiveet aurinkoisesta päivästä alkoi haihtua kauden viimeisen koirien aamujuoton aikana. Tähän oli nyt tyydyttävä. Teltat kasaan, aamupalat naamariin ja liinat tiukalle. Kilpisjärvi here we come!
Mutta kyllä, odotus palkittiin. Puolimatkan krouvissa alkoi tummien pilvien välistä pilkistää hieman valoa ja kirkasta taivasta. Sitä oli jo miltei unohtanut miltä se näyttää! Loppu taival saatiinkin taittaa upeassa säässä tunturien syleilyssä. Tähän on hyvä lopettaa työt ja aloittaa lomailu.
Hyvää kesää kaikille! :)
 |
| The last day at the office |
