Kevään tuoksua

Talvi alkaa taittua kevään puolelle. Sen huomaa siitä, että yömyöhään pärjää jo ilman otsalamppua. Reilu viikko sitten sai vielä ihailla luonnon lisävaloja yöaikaan, kun revontulet loimutti pohjoista taivasta tulevan kesän kunniaksi. Maisema ei enää hohda yöllä kuun valossa samaan malliin kuin keskitalvella tykkylumisten puiden keskellä, mutta kaunis tämä näytelmä oli siitäkin huolimatta. Pilvisäällä - jota muuten on riittänyt - keväiset lumettomat puut eivät luo kovin hehkeää tunnelmaa metsän siimekseen, mutta auringon paistaessa täydeltä taivaalta, ei sovi lämpöä ja lumettomuutta moittiminen. Valo tuo iloa ja riemua, ja keväällä sitä riittää!

Sinne...

...ja takaisin

Päivänvalon jatkuessa pitkälle iltaan ja ennenkaikkea työpäivän jälkeen vielä tuntitolkulla, on ollut aikaa puuhata yhtä ja toista, lähinnä suksiin liittyvää aktiviteettia tosin. Tänä talvena laskut ja leijailut ovat jääneet vähälle viime kausiin verrattuna, mutta muutaman kerran kauniina kevätpäivinä sivakat ja mies ovat saaneet kyytiä Tunturi-Lapin hohtavilla hangilla.

Kevään edetessä alkaa turistikauden loppu häämöttää muutaman sadan kilometrin päässä. Maaliskuun jäädessä taakse voi elohopea kivuta yhä useammin plussan puolelle ja tuo lapin valkea kulta hupenee silmissä. Lunta toki piisaa vielä pitkälti toukokuun puolelle, mutta varmuutta talvisista koiravaljakkoretkille soveltuvista keleistä ei enää ole. Loppukaudesta on aika kääntää reet pariin otteeseen kohti pohjoista ja lähteä jutaamaan ja nauttimaan Yläperän tuntureiden vielä pitkään jatkuvasta talvisesta maisemasta.

Mutkat suoriksi!