21.9.2015

Syyskuun siestaa



Kuukausi takaperin kävin päivämutkan Rovaniemellä leikkuupöydällä laitattamassa melonnassa pariin otteeseen sijoiltaan menneen olkapään kuntoon. Niin, tai laitattamassa olkapään kuntouksen alulle. Operaatio tiesi pitkää taukoa niveltä rasittavista, joskin mieluisista vouhkaamisista, kuten melonnasta ja perhokalastuksesta. Ensi kesänä sitten. Ylimääräinen tempominen saisi nyt jäädä pois ja tilalle tulisi levon aika. Käsi kantositeeseen ja leffa pyörimään, siinä resepti seuraavalle kolmelle viikolle näin alkuun. 


Toki touhuamisen pysäyttävä tapaturma saa huulta hieman mutrulle, mutta se on ennen kaikkea paikka pysähtyä ja aika ajatella. Iloita ja kiittää kaikesta siitä, mitä ympärillä on. Iloita ja kiittää kaikesta siitä, mikä on meille annettu ja meitä varten luotu. Iloita ja kiittää siitä, mikä on pysyvää.


Leuka irti rinnasta ja katsetta hieman avarammalle! Siellä se aurinko paistaa. :)



Synttärisankarit törmällä. Vuosia paukku 1 ja 29.


Syksyn siestaa on saanut viettää rakkaiden ystävien ja läheisten kanssa luonnon upeassa väriloistossa; päivisin ruskan helottaessa auringon paisteessa pitkin tunturin laitoja ja jokivarsia, öisin tähtikirkkaalla taivaalla tanssivien revontulten lämmittäessä sydäntä ja mieltä. 


Taivaan tulet ja maailman valot

Pallasjärven alkuiltaa

Valokuvaajien hoppuhetki


Parin viikon päästä Lapin syksy jää taakse ja tutut tunturit vaihtuvat hieman korkeampiin ja terävämpiin mäkiin nimittäin vuoristoon nimeltä Himalaja. Suunta on Nepaliin, jossa on vastassa varmasti hienoja seikkailuja niin luonnossa kuin paikallisten ihmisten parissakin. Aikaisemmista suunnitelmista poiketen kajakki jää nyt kotiin talviteloille odottelemaan seuraavaa kevättä, mutta vaelluskengät on jo rasvattu ja mielikin odottaa aklimatisoitumista. 

Mutta ensin nautitaan tästä kotomaan kauneudesta!