Arkisia askareita

Aurinkoisena työaamuna

Kevään mittaan työtahdin vakiinnuttua maanantaista perjantaihin -rytmiin, Muonio Melojien hallivuoron täyttäessä tiistai-illat, lentopalloilun napatessa keskiviikon ja viikonloppujen mennessä suksilla alkoi omastakin sinkoilevasta elämästä löytymään se arki, tuttu ja turvallinen, tavallinen elämä. Hetkittäinen vouhottaminen ja huippukokemuksien nappailu on toki kiehtovaa ja antoisaa, mutta jos arki perustuu ainoastaan niiden flow-hetkien tavoitteluun voi romahdus olla valtaisa sen ensimmäisen normipäivän tullessa vastaan. Se ei tietenkään tarkoita, että arjen pitäisi olla lähtökohtaisesti tylsää, tasaista ja harmaata. Päinvastoin! Sieltä arjen keskeltä tulisi nimenomaan löytyä se sisältö, turva ja mielekkyys elämään.

Iltasadun äärellä

Monenkos tähden kämppä tämä oli...?

Alkutalvesta kun raijasin kamani laavun uumeniin ensimmäistä kertaa, oli siitä arjen tuntu kaukana. Se oli eksoottista ja ainutlaatuista, elämyksellistä ja ehkä sen takia hieman epätavallisen oloista. Ei etteikö elo vieläkin olisi samoilla adjektiiveilla kuvattavaa, mutta nykyään se tuntuu normaalilta ja jollain kierolla mittapuulla mitattuna tavalliselta. Aivan tavallisista askareitahan se arki muodostuu; polttopuiden tekemisestä, lumen luonnista, kamiinan poltosta ja kahvin juonnista. Niin, ja välillä käydään töissä ja syödään...

Illalla kamiinan lämmittämässä teltassa on mukava pujahtaa makuupussin sisälle vain arvaillen, kuinka kylmä puhuri pihalla käy. Korvan vieressä tuulesta lepattava laavukangas, kuutamon tai auringon loiste seinien läpi, linnunlaulu ja lumisateen höyhenen keveä suhina muistuttaa kuitenkin ulkoilman ja luonnon läheisyydestä. Aamulla raikkaaseen ilmaan valoisassa asumuksessa herätessä se läheisyys tuntuu konkreettisemmin lämpötilojen ollessa likimain samat niin laavukankaan sisä- kuin ulkopuolellakin. Sen verran mukavuudenhaluinen kuitenkin olen, että ennen makuupussista irtautumista teen tulet kamiinaan ja sujautan kädet takaisin lämpöisään säkkiin odottelemaan kahviveden kiehumista. 10 minuutin päästä lämpömittari huitelee jo pitkälti kolmattakymmentä. Silloin uskaltaa jo kuoriutua uuteen päivään.

Sumpit mallia aamu

Menneen talven lumia ja uusia tuulia

Kevät puskee kovaa vauhtia tunturimaisemaan ja leppoisat puhurit houkuttelee leijanlennättäjää kamoineen tuulen vietäväksi. Tämän talven tähänastiset leijailut mahtuu kevyesti yhden käden sormiin. Tai kahden käden peukaloihin... Keskitalvella kylmässä ja pimeässä myrskyävässä tuulikelissä on nautinnon hetket hieman vaikeammin saavutettavissa kuin kevätauringon paisteessa. Silloin on leijan sijasta auton perään viskattu mieluummin metsäsukset ja repullinen eväitä.

Mutta mitä on tämä leijahiihto? Aikuiset ihmiset leijoja lennättämässä... eikö sole lasten puuhaa?

Pihtsusjärven ilta-aurinko. Kuva: Mauno Kivinen

Muutama vuosi sitten kävin kaverini kanssa järven jäällä koittamassa leijahiihtoa ensimmäistä kertaa. Onnistumisen kokemukset olivat sillä kertaa vähissä, mutta holtittomasta leijan perässä lentelystä sain kuitenkin kipinän ja ajatuksen, josko jonain päivänä saisin purjeen viemään minua haluttuun suuntaan - tunturiin (...ja toivottavasti myös takaisin).

Leijailu itsessäänkin on lystiä puuhaa, mutta erityisesti tuulivoimalla retkeily puuttomalla keväisellä ylängöllä kiehtoi kovasti ja sai minut ostamaan reppuun sujautettavan talvileijan, jonka avulla matkanteosta selvittäisiin huomattavasti vähemmillä hikipisaroilla ja pitovoiteilla. Näin idealistisesti ajateltuna reissaaminen tuulen avulla kuulostaa lähinnä matkustamiselta ilman huolen häivää, mutta kokemus muutaman Yläperän leija-avusteisen vaelluksen myötä on muuttanut asennetta hieman nöyrempään suuntaan tuota luonnonvoimaa kohtaan.

Veljekset kuin ilvekset @ Govddosgaisi helmikuussa 2014

Norja-Suomi retkikunta @ Vuomakasjärvi huhtikuussa 2013

Jos ajatuksena on lähteä hiihtovaellukselle, jonka kaikki siirtymät on tarkoitus taittaa leijan vetämänä, voi pettymys olla suuri kelien ollessa vähemmän suosiolliset. Mielipahan välttämiseksi pyrin mieluummin asennoitumaan perinteisempään omin lihasvoimin tehtävään hiihtoretkeen, jota sään sattuessa voi helpottaa seuraavalle leiripaikalle vievä leijakyyti. Tuulen riepotellessa myrskylukemissa on purje suosiolla jätettävä ahkion uumeniin odottelemaan turvallisempaa keliä.
- Takaisin telttaan, kahvit tulille ja kirja kouraan!
Tuulettomassa auringon räkötyksessä on taas erityisen vaikeaa saada huulta mutrulle.
- Sinkkipastat nenänvarteen, kahvit tulille ja kirja kouraan!

Maltti on valttia.

Rohki bloosa

Rasvatyven