Uutta sesonkia

Kesä - jos sitä tänä vuonna voi kyseisellä termillä kuvata - hujahti hetkessä melontojen, kalastusten ja muiden seikkailujen tohinassa, vaikka oikeasti se taitaa säiden puolesta vasta alkaa nyt, samalla kun ajatukset kaartuu hiljalleen kohti syksyn kuulaita pakkasaamuja ja pimeneviä iltoja. Alkukesä toukokuun lopulta kesäkuun puoliväliin vierähtää usein vauhdilla tulvivien jokien koskissa puljaten ja aaltojen tarjoamista surffeista nauttien. Paras koskimelontasesonki Muonion alueella voi vuodesta riippuen kestää muutamasta päivästä muutamiin viikkoihin, mikä tarkoittaa että sillon mennään usein 100 lasissa aallolta toiselle.

Keskikesän jälkeen kajakkivouhkaus alkaa rauhoittua ja koskimelan sijaan kädestä voi löytyä perhovapa tai kanoottimela. Mielekäs kalastuskausi sijoittuukin ajalle tulvien jälkeen, jolloin jokien vedet ovat asettuneet kesäkorkeuksille. Ja sehän sopii, ei mene sesongit päällekkäin!

Kotikontujen koluamisen lisäksi on soma pistäytyä välistä katsomaan ja ihastelemaan naapurimaistamme sitä jylhintä, vuorten ja vuonojen täyttämää Norjaa. Tällä kertaa mukaan ei lähtenyt valtavaa arsenaalia vouhkausvälineitä kajakeista tellusuksiin, vaan reppu ja kamera saivat riittää. Suuntasimme veljeni ja hänen vaimonsa kanssa rentoon viikonlopun viettoon Kilpisjärven lähistölle, Goldajärven rannalle nauttimaan kesän lämmöstä, huikeista tunturimaisemista, rennosta olemisesta ja hyvästä seurasta. 

Our camp is an awesome camp. Kuva: Jenni Kivinen

Tulilla, leirin sydämen äärellä. Kuva: Jenni Kivinen

Kilpisjärveltä pohjoiskalottikierros jatkui vielä Tromssan kylään parin päivän visiitille ystävien luo. Jäämeren läheisyys ei tällä kertaa tarjonnut hyytäviä villapaitakelejä, vaan hellesäätä vuorten huippuja myöten. Tällaisina päivinä norjalaisten ulkoilmaelämä ja topptur-kulttuuri näyttäytyi miltei yhtenäisinä jonoina pitkin tunturinlaitoja. Kerkesimme onneksi alta pois ennen ruuhka-aikaa, kun opiskelijat ja työssäkäyvät lähtivät iltalenkille.

Huipulla ei tuule, mutta meillä oli huipulla tulet. 

Jos koskimelojat kyttäävät jokien vedenkorkeusennusteita uutisten sijaan melontakauden ollessa parhaimmillaan, niin leijahiihtäjät puolestaan vahtaavat tuulimittareita suotuisien puhurien ja hyvien leijailukelien toivossa. Ystäväni Hans hihkaisi riemusta aamukahvia nauttiessamme, kun helteisen ja tyvenen kesäviikon keskellä tuulennopeudet pomppasivat optimilukemiin leijalautailun kannalta. Märkäpuku ja muut rojut autoon ja biitsille mars! Perillä odotti muutama muukin innokas lajin harrastaja valmiina tuulen vietäväksi. 

Into päästä vesille oli kova itse kullakin

Toiselle setille lähdössä

Kyllä se poka tykkäs!

Hop! Takana Lyngenin alpit kurottavat samaan osoitteeseen leijailijan kanssa. 

Norjan ihmeellisistä ja upeista maisemista Golffin keula kääntyi takaisin kohti kotimaata ja tuttuja tuntureita. Tästä alkaisi uudenlainen ja suunnittelematon vaihe minun elämässä. Muonio jäikin tällä kertaa matkan varrelle, sillä suuntana oli nyt Rovaniemi ja kirurgin leikkauspöytä. Puukkoa näytettiin oikealle olkapäälle, joka jo toistamiseen lumpsahti pois sijoiltaan noin kuukausi sitten koskien tyrskyissä. Syksylle hahmottelemani suunnitelmat saivat isot henkselit ylleen ja luvassa olisikin nyt hieman toisenlainen sesonki...

Kotimaan maisemia

Ensimmäisellä "retkellä" ;)