Parisen viikkoa on taas vierähtänyt lähinnä koirien takareisiä ja takana tulevia valjakoita katsellen. Päivä päivältä aurinko kipuaa korkeammalle horisontin yläpuolelle, mutta lakipisteeseen on vielä toki matkaa. Aamulla kämpältä lähtiessä on valoisaa ja päivän aikana kerkeää viilettää jo hyvän matkaa ilman otsalamppujen esille kaivamista.
 |
| Pilvipäivän värit ja keskitalven lumet. Lappilaisen viidakon mallia. |
Muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakkaan työskenteleväni koirien kanssa nykyiseen tapaan. Lapsena naapurin itseäni isomman saksanpaimenkoiran antamat leikkisät halaukset eivät tehneet pieneen poikaan kovinkaan positiivista vaikutusta. Käsitys kyseisestä eläinlajista pysyi hieman varauksellisena pitkään, kunnes eräs nimeltämainitsematon Aslak, hellyyttävä siperianhusky sai oman koirasydämeni sulamaan keskitalven metsäsuksihiihtoretkellä. Siitä se ajatus sitten lähti.
 |
| Johtajapariskunnan ailahtelevat tunteet. |
 |
| Harmiton harmaja Harmi sekä tuttavallinen tarmokas Tane. Takana kyyhöttää Hertta & Myssy. |
Takaisin kotikonnuille Muonioon muutettuani aloin tehdä sitä mitä sydän sanoo ja hain eräopaskouluun. Vuoden mittaisen koulun aikana tahdoin tutustua enemmän näihin koiruuksiin ja päätin mennä harjoitteluun pieneen koiravaljakkoyritykseen. Naapurikunnan puolella Rauhalan kylässä vietetyn työharjoittelun jälkeen lupauduin koulun loputtua seuraavana talvena olla töissä oppaan roolissa samaisessa yrityksessä. Nyt mie nautin avokonttorihommista toista täyttä talvea näiden nelijalkaisten kanssa reen jalaksilta käsin.
 |
| Tauolla auringon räköttäessä |
 |
| Hyvää kevättä...? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti